Matka patsaalle on yhtä olennainen kuin patsas

 Katsoimme Rakkaani kanssa elokuvan Peaceful Warrior joka pohjaan Dan Millmanin samannimiseen kirjaan. Muistin elokuvan henkisemmäksi, ja vaikka siinä oli kyllä vahvoja henkisiä elementtejä, se oli vähän kökkö.

Yhdessä kohtauksessa Dan ja Sokrates kipusivat pienen vuoren päälle. Dan oli innoissaan koko matkan, koska odotti sitä mikä avautuu huipulla. He pääsivät huipulle ja siellä ei ollut hienoa maisemaa, eikä ns mitään. Hän oli raivoissaan. Kaikki oli ollut ns turhaa.

Näin juuri.

Jos katseemme on vain päämäärässä, kaikki nousee tai kaatuu sen mukaan saavutetaanko päämäärä vai ei. Kun katseemme on vain päämäärässä Särkänniemi on olellnaisempi kuin matka sinne.

Ja se ei ole.

Matka on aivan yhtä olennainen kuin päämäärä. Matka patsaalle on yhtä olennainen kuin Patsas.

Jos ei ole.

Niin matka ja päämäärä ovat kaksi eri asiaa. Toisella on väliä ja toisella ei. Tällöin elämä ei ole kokonainen. Kokonaiseksi elämä tulee kun matkasta tulee yhtä olennaista kuin mahdollisesta päämäärästä. Päämäärä kun voi olla ravintola joka juuri tänään on suljettu. Jos en nauttinut matkasta, se olikin turha reissu, mutta jos nautin niin mikään ei mennyt hukkaan.

(Otsikko rakkaani suusta.)

Zen ja kuuntelemisen taito

Tänään töissä kaksi kertaa kerroin juttua ja ihan kesken juttuni kertomisen kuuntelija lakkasi kuuntelemasta sitä. Ensimmäisellä kerralla oikein jätin jutun kesken, kun huomasin ettei toinen kuunnellut ollenkaan, ja katsoin, että huomaako toinen että jätin tarinan kesken. Ei huomannut. Se jäi siis siihen. Toisella kertaa kerroin tarinaa josta toinen kuuli osan ja jatkoi omaansa ikinä palaamatta tarinaani. En minäkään siihen palannut. Sekin jäi siihen.

Ja mikä tässä oli?
Toisia ei yksinkertaisesti kiinnosta. 

Omaan tarinaansa voi kertoa ja jos joku ei kuuntele niin ei kerro sitä. Sen voi jättää keskenkin. Ei sitä tarvitse viedä loppuun väkisin jos toinen ei oikeasti kuuntele sitä. Eikä tästä tarvitse mitenkään harmistua. Se voi tuntua aluksi vähän hölmöltä, mutta lopulta ei. Se ei ole minulta pois jos joku ei halua minua kuunnella.

Tämä on hieman eri juttu parisuhteessa, koska jaan elämäni ihmisen kanssa, joka oletusarvoisesti on kiinnostunut elämästäni ja minä hänen. Jos hän ei kuuntele minua tai minä en häntä, minulta on kysyttävä, miksi jaan elämäni semmoisen kanssa, joka ei kuuntele minua tai jota minä en kuuntele. Pahimmassa tapauksessa kumpikaan ei kuuntele, eikä edes yritä kuunnella toista.

Kiva jos luit tänne asti ja jos et that's fine by me.

Kohti Maagista Seikkailua

Tämä ei ole mikään viimeinen sana eikä lopullinen hahmotelma siihen miten kaikki parisuhteet menevät vaan pieni sutaisu sinne päin, jota voi käyttää pohjana keskustelulle tms.

Ensin on Rakastuminen jota seuraa Järkevä Käytäntö, joka hyvässä tapauksessa johtaa Maagiseen Seikkailuun. Hyvin yksinkertaistettuna. 

Suurin osa jää Järkevään Käytäntöön ja tyytyy siihen.  Rakastuminen on jotain mistä lähdetään liikkeille ja se kantaa aikansa ja vie Järkevään Käytäntöön. Hyvässä tapauksessa Rakastuminen on omien vanhojen rakenteiden purkamista ja niistä vapautumista ja Järkevä Käytäntö on sitten uusien rakenteiden rakentamista Rakastumisen purkamien rakenteiden päälle. Tähän kuitenkin jäädään kovin helposti kiinni. Eletään Järkevää käytäntöä ja muistellaan sentimentaalisesti jo mennyttä Rakastumista. Rakastuminen on mennyttä, menneisyyttä jota ei voi saada takaisin. Menetettyyn Paratiisiin ei voi palata.

Järkevä käytäntö on kuitenkin vain välivaihe, jota ei tarkoitus vain elää ja haikailla menneen Rakastumisen perään. Järkevän Käytännön tulee johtaa Maagiseen seikkailuun, joka on Rakastumista uudelleen ja uudelleen. Maaginen Seikkailu on Eläväksi Elettyä Rakkautta.

Ulkopuoliselle ei voi varsinaisesti todistaa Maagista Seikkailua/Rakkautta, koska se on koettavissa vain subjektiivisesti omassa parisuhteessa. Ulkopuolinen voi nähdä siitä vain kaikuja, muttei sitä varsinaisesti voi nähdä, koska se on koettava ja elettävä läpi. 

Se on jotain niin isoa ja sitä on melkein mahdoton kuvailla.
Sen voi nähdä vain omalla sydämellä.

Elävän parisuhteen rakennemalli

Parisuhde on elävä organismi, joka kasvaa, kehittyy tai kuihtuu ja lakastuu. Se kuihtuu kun se rajataan vankemmin ja vankemmin entisiin tapoihin toimia. Eli kun mitä selvemmin aletaan tarttumaan samoihin tapoihin toimia suhteessa niin, että näillä tavoilla ohitetaan niitä asioita jotka koetaan suhteessa vaikeiksi... ettei kohdata vaikeita asioita vaan molemmat alkavat ohittamaan niitä. Molemmat alkavat ikäänkuin muumioitua,

Tästä tietenkin voi varioida niin että suhteen toinen osapuoli tarttuu menneisiin kaavoihin ja toinen kärsii koska kasvu on pysähtynyt... tai no molemmat kärsivät. Se kärsii joka haluaisi että suhde kasvaisi ja kehittyisi. Se toinen kärsii koska se tietää että suhteen tulisi kasvaa ja kehittyä, mutta hän ei halua muuttua tai muuttaa elämäänsä, koska se on olevinaan tuttua ja turvallista.

Suhdeen kuuluu olla elävä kuin kasvi. Ei se pysähdy jossain kohdassa. Ei se tule valmiiksi. Se haarautuu, kehittyy, elää ja kasvaa. Se ei ole patsas joka on valmis vaan se menee eteenpäin niin kuin elämäkin menee.

Tämä kasvu on luonnollista. Sen eteen ei tarvitse tehdä mitään paitsi astua pois sen tieltä. Sen tiellä seisominen on juuri sitä menneisiin kaavoihin ja toimimattomiin rooleihin takertumista. Sen tiellä seisominen on menneisyyteen tuijottamista.

Eilen matkalla veljenpojan synytymäpäiväjuhliin puhuimme parisuhteen kolmesta eri vaiheesta.
Kirjoitan siitä myöhemmin.

Koulukiusaaminen

Piti kirjoittaa ihan muuta ja olikin jo luonnoksissa pari tekstiä, mutta tamä jyräsi yli. (Oli aiheena tänään YLEn aamutelkkarissa.) Sopiiko tämä aiheeseen parisuhde? Eikä oikeastaan kiinnosta ja kyllä, koska kaikki liitty kaikkeen. Askel koulukiusaamisesta on olematon parisuhdekiusaamiseen jne Koska se mikä toistuu on mekanismi itsessään, joka vain ottaa hieman eri muodon ympäristön vaihtuessa.

Koulukiusaamisesta puhutaan ikään kuin kyseessä olisi vain koulujen ongelma. Ikäänkuin sama toiminta/ilmiö ei jatkuisi läpi koko elämän. Tämä sama läpäisee heittämällä koko yhteiskunnan. Se ei pääty siihen että koulu lakkaa vaan sitten se vain muuttuu vähemmän huomaamattomaksi.

Kiusaamis-sana on huvittava koska sama toiminta muualla yhteiskunnassa luokitellaan väkivallaksi. Se mitä koulukiusaamiselle tapahtuu koulun päättyessä, on se että ne jotka jatkavat samaa fyysistä väkivaltaa kuin koulussa joutuvat poliisin kanssa tekemisiin. That's it. Ne jotka jatkavat ihan samaa psyykkistä väkivaltaa kuin kouluaikoina voivat nyt kouluttautua vaikka opettajiksi, poliiseiksi, poliitikoiksi, papeiksi, psykiatreiksi, presidenteiksi jne. Onhan näitä. Sama touhu jatkuu asemasta täysin riippumatta. Korkeampi asema vain lisää kiusattujen määrää.

Koulukiusaamisen avulla saadaan ulkoistettua kivasti koko yhteiskuntaa vaivaava ongelma. Kun ongelma on näkyvänä täällä niin se voidaan muuten unohtaa vaikka siihen törmätään muuten päivittäin työyhteisöissä, somessa, valtioiden tasolla. Kaikkialla.

Kouluissa opetetaan käytännössä sitä, että toisten kiusaamisesta pääsee kuin koira veräjästä. Sillä pääsee nokkimajärjestyksessä ylöspäin. Kyllä sinä tämän tiedät koska se on sinulle opettu koulussa. Suusanallisesti tietenkin ollaan kiusaamista vastaan, mutta käytännössä kiusattu vaihtaa koulua jne

Tätä voitaisiin opettaa koulussa.

Se ketä juoksee, se pelkää

Vastasin Twitterissä viestiin, joka oli vähän samantyylinen omalla muokkaukseni lopulta.
Muokkaukseni:

"Kun ahdistus on poissa, ihminen kysyy itseltään:
mistä minä sitten pidän kiinni."

Kun omaa vastuutaan ei enää voi paeta oman ahdistuksensa taakse, mihin minä sitten pakenen? Miksi vastuuta paetaan? Miksi vastuuta paetaan ahdistukseen, sen taakse, johonkin syyhyn vedoten, johonkin. Jos minä en ole vastuussa, jokin muu on, ja kun jokin muu on, syy ei ole minun. Näin on aina "kätevää" osoittaa syy joutuvan jostain muusta kuin minusta.

Pakeneminen juontuu pelosta. Pelkään niin juoksen. Mitä enemmän juoksen sitä todellisemmalta pelkoni alkaa tuntumaan. Mitä enemmän pelkää, sitä enemmän juoksen. Näin ikuisesti, kunnes pysähdyn. 

The day that you stop running 

is the day that you arrive.

Kun pakenet, maailma ei ole sinun käsissäsi.
Kun pakeneminen lakkaa, ei ole mitään muuta kättä

kuin sinun kätesi.

Tässä kaikessa jotain samaa kuin Anna-Maija Raittilan
kirjan nimessä Hiljaisuus ei ole pakoa mistään.

Otsikko SMC Lähiörottien biisistä Tässä mä tuun
Eng.laina Morcheeban biisistä Enjoy the Ride

- Etkö sinä tiedä kuka sinä olet?

:rakkaani kysyi eilen kesken työpäivän
ja jouduin hakemaan itseäni.

Käsitykseni itsestäni ovat romahtaneet. En tunnista enää itseäni, on väärin sanottu vaikka viittaakin oikeaan. En tiedä kuka minun pitäisikään olla. En ole kieltänyt itseltäni jotain vaan käsitykseni itsestäni ovat pudonneet pois. Olen nähnyt ettei niillä ole pohjaa joten en kaipaa niitä takaisin, mutta jokin sisäinen tarve janoaa jotain ankkuripaikkaa ja tiedän että juuri tämä sisäinen tarve saa oloni rauhattomaksi.

Entisessä elämässäni tietty kriiseily/kriisiytyminen antoi minulle jonkinlaisen identiteetin. Taistelu jonkin asian puolesta/vastaan, vaikka se [taistelu] oli aivan älytön, vahvisti "identiteettiä", joka oli kuitenkin vain keinotekoinen ja epäonnistunut roolitus. Kun tämä rooli paljastui onttoudeksi, tyhjäksi vain itsensä ympärillä pyöriväksi tyhjiöksi, jäljelle jäi sisäinen tarve, joka lopulta vie vain kaiken rauhan... mutta se vie vain rauhan jos näen tämän "sisäisen tarpeen" jonain minun osana, että se on siis minua.

Sitähän se ei ole.

Komminikaatiota huikeasti parantava metodi: Huuli

Oletko huomannut kun pieni lapsi ennen itkua vetää alahuulensa rullalle?
On vähän aikaa odottavassa tilassa ennen kuin huuto alkaa....

No. Olen Rakkaani kanssa olemme oppineet käyttämään huulimetodia viestittääksemme tunteesta mikä itsellä herää esim. toisen sanomisesta niin ettei tämä tarkoita välttämättä mitään, mutta se saattaa herättää surufiiliksen. Kysyin vaimoltani juuri, että miten tämä oikein meillä käynnistyi. Ei muistanut, mutta huulihan viestittää jostain semmoisista tunteista, joita olemme aikuisiksi kasvettuamme oppineet vaimentamaan. Nämä ovat ikään kuin hienovaraisia tunne-alkioita joita olemme oppineet sivuuttamaan. Tässä sivuuttamisessa on kuitenkin semmoinen juttu, että sivuutamme hienovaraisen surun vaikka voimme kuunnella ja huomioida sen. Samoin kumppanimme voi huomioida paremmin meitä.

Olen huomannut että joskus kun olen ärähtänyt jostain asiasta, eikä sitä ole mitenkään suunnattu puolisooni niin puoliso on vetänyt huulen ja olen välittömästi tajunnut, että kommenttini on osunut johonkin mihin en ole sitä todellakaan tarkoittanut. Kun näen Rakkaallani huulen myötätuntorakkaus herää välittömästi.

Olen kokenut, että huuli-metodin käyttöönotto on parantanut herkkyyttämme toistemme suhteen.

Edit: Kommunikaatiossa olennaista on myös se että käyttää jotain tunnettua kieltä ettei esim kirjoita otsikkoon Komminikaatiosta mitään.

Lopulta kaikki on hyvin

 Laitoin blogini BLOGIT.FI palveluun. Tällöin minun oli valittava mihin lohkoon blogini usutan ja se oli sitten Ihmissuhteet ja häät. Tämä on siis hääblogi :D Ihmissuhteet ja varsinaisesti parisuhde, mutta koska samassa osiossa oli Häät niin tällä nyt mennään.

Mainitsin jo että Rakkaani kanssa meillä on menossa Ensitreffit Alttarilla Australia jossain puolivälissä. Olemme seuraanneet myös saman suomiversiota, Temppareita, Unelmahäitä, Sisarmorsianta etsimässä, Rakastaa- ei rakasta, 90 päivää morsiamena jne 

Kaikki nämä katsotaan tallenteilta ja pysäytellään sen mukaan kun syntyy keskustelua. Tällä tavalla tunnin jakso saattaa venähtää puoleksitoista tuntiseksi.

Menimme muuten naimisiin 2 kertaa vuonna 2020.* Kosin tämän vuoden alussa ja viime kuussa juhlimme häitämme oikein vieraiden kera. 2020 ei pystynyt koska oli se rutto. Juhlat olivat hämmentävä menestys. Paikalle tuli n 60 vierasta aika lyhyellä kutsuma-ajalla viikko juhannuksesta. Juhlien suunnitteluhan alkoi joskus talvella kun aloimme kasaamaan yhteistä spotify musiikkilistaa. (Ennen juhlia vähän raakkasimme rankimpia biisejä pois, mutta esim Panteran Walk jäi.) Tuolloin ei oikeastaan tarkempia suunnitelmia ollut. Oli vaan idea juhlista. Lopulta kyse oli oli puutarhajuhlista joihin varattiin teltta ja pitkään pohdittin että pitäisi saada joku grillaamaan. Kutsut oli lähetetty kun vaimoni ehdotti, että jos tekisimme ruuat itse ja näin teimme :) Minä grillasin hiki hatussa ja vaimo pyöri keittiössä. Se tuntui haasteelta, mutta se tuntui myös joltain mitä halusimme antaa vieraillemme. Koimme molemmat, ettei ollut ollenkaan meitä se, että olisimme vain pyörineet juhlakauluina. Se ei oikein sopinut meille. Se ei ollut meidän näköistä. Halusimme vain antaa rennon kokemuksen ilman mitään liian hienoa/pröystäilevää, koska sitä koemme olevamme :) Juhlien järjestäminen ja niiden läpivieminen oli jotain mitä en ollut kokenut koskaan aiemmin. Koin, ja uskon Rakkaani kokeneen samoin, sen olleen jotain hyvin yhteistä joka lähti meistä ja välittyi hyvin myös vieraillemme.

Päälläni on yli 10 vuotta vanha paita jossa lukee:
Don't believe Everything you think.
Eilen tajusin että siinä vois kyl lukea
Don't believe Anything you think.

* Okei selvennys... Maistraattivihkimys ja kirkkosiunaus. Kun menimme maistraatissa naimisiin meillä ei ollut vielä tietoa myöhemmin tulevasta siunauksesta. Meillä on selkeästi 2 häihin liittyvää biisiä: AC/DCn Hells Bells ja Amazing Grace. Jälkimmäinen soi astuessamme kirkon käytävää.

Parisuhteeseen tarvitaan kaksi

Jos elät parisuhteessa puolisosi kanssa sinun on kohdattava juuri puolisosi mahdollisen ongelman kanssa. Ei varsinaisesti muita. Kirjoitin:

Vastaus parisuhteenne ongelmiin ei löydy parisuhdeblogeista, neuvojista, hyvistä ystävistä ja terapeuteista, jotka ovat kaikki poispäin suhteesta itsestään, vaan ratkaisu parisuhteen ongelmiin löytyy parisuhteesta itsestään.  Työnimi: Parisuhdeblogi

Tämä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan: Sinä voit saada näkökulmaa kaikilta mahdollisilta ulkopuolisilta tahoilta/tekijöiltä, mutta näkökulman saaminen ei poista itse ongelmaa. Kuvitellaan, että olet loukkaantuneena auto-onnettomuuspaikalla. Makaat autosi alla jumissa. Joku random ulkopuolinen kävelee paikalle ja kuvailee sinulle esim mikä tilanteesi on, miten onnettomuus ehkä tapahtui tai kertoo huomioita autosi ja sinun vaurioista. Kuinka tämä auttaa sinua...? Okei en ole reilu. Eikö hyvä terapeutti voi saada minussa portteja auki? Eikö hän voi johdattaa minua näkemään jotain mitä en aiemmin ole halunnut itsestäni nähdä? Voi... jos haluan. Ja vaikka haluaisin minun on lopulta tehtävä työ. Tähän yhtälöön voidaan sitten lisätä kaksi...

Molempien pitää haluta ratkaisua. Ei riitä että toinen haluaa, että meillä on hyvä suhde. Jos toinen ajattelee että hän saa jo kaiken mitä tarvitsee suhteeltaan niin hänellä ei ole mitään syytä lähteä sitä perkaamaan. 

On vaikeinta kohdata ristiriita ja ongelma, joka on puolison kanssa, ja voi olla, että suhteen toinen osapuoli ei edes halua sitä käsitellä/kohdata/puhua siitä tms, josta johtuu se, että asiaa yritetään viedä suhteen ulkopuolelle ja jotenkin ratkoa siellä. saadaan helpotusta oloon kun voidaan avautua siitä että parisuhteessa ei voida avautua ja näin parisuhde voi jatkua vuosikymmeniä ilman että lähenemistä tapahtuu mitenkään. Hyvät ystävät ikään kuin mahdollistavat tämän. Painekattila ei räjähdä kun painetta päästää välillä pois, mutta kun painetta ei tarvitsisi ollenkaan olla.

Yksiskertaistaen. Parisuhteessa olevien on yhdessä ratkaistava oma parisuhteensa.

Ps. Minä kirjoitan niistä ongelmista joiden kautta maaginen seikkailu avautuu suhteeseen.

Maaginen seikkailu vs. Järkevä käytäntö

-Mikä tekee tästä kesästä tekee erityisen? Johannes: HitMix

Kun lapsi matkustaa vanhempiensa kanssa Särkänniemeen, vanhemmille tärkeintä on tuo Särkänniemi ja sen huvitukset, mutta lapselle olennaista on koko matka kohteeseen, kohde ja matka sieltä pois. Ja kun häneltä kysytään mikä oli eilisessä särkänniemireissussa parasta, niin lapsi sanoo, että se kun menomatkalla äiti ja iskä laulo yhtäaikaa autossa (Arttu Wiskaria - Tässäkö tää oli?).

Tuolla aiemmassa kirjoituksessa mainitsin maagisen seikkailun vastakohtana järkevälle käytännölle. Mitä tarkoitan tällä sanaparilla? Maaginen seikkailu ei tarkoita sitä että koko ajan on löydettävä hienonpaa ja korkeampaa, parempaa jne vaan sitä että jokainen yhteinen kaupassa käynti saattaa muuttua maagiseksi seikkailuksi sen sijaan, että se on aina vain järkevää käytäntöä. Maaginen seikkailu ei poissulje järkevää aikuismaista käytäntöä, vaikka elämän maagisuudelle ei anneta juuri mahdollisuutta, koska vedotaan järkevään aikuismaiseen käytäntöön. Maaginen seikkailu on aitoa todellista ja aikuismaista käytöstä, jota kuitenkin paetaan järkevään käytäntöon, koska ei uskalleta olla lastenkaltaisia.

Elämästä yritetään tekemällä tehdä huvipuistoa, koska tavoitellaan maagista seikkailua. Taianomaisuutta haetaan alitajuisesti. Jotain jännää, jotain kiehtovaa. Sitä haetaan elämään. Sitä janotaan... ja sitten laitetaan kaikki palvelemaan järkevää käytäntöä, joka on lopulta pakonomaista ja toistuvaa tylsyyttä.

Lapsi tylsyy käytännöistä ja aikuisuuden kuvitellaan olevan vain käytäntöjen loputonta toteuttamista, ja kaikkea tätä pelkkien käytäntöjen toteuttamista seuraa loputon tylsyys. Tätä tylsyyttä vastaan aletaan taistelemaan tavoittelemalla huippukokemuksia, mutta huippukokemus ei ole jonkun tavoiteltun tien päässä vaan jokainen kokemus on tehdasasetuksissaan huippukokemus. Erityinen kokemus (aka huippukokemus) ei ole jotain tavoiteltavaa vaan jokainen kokemus on erityinen.

Matkassa tärkeintä on aina matka, ei päämäärä. Elämässä tärkeintä on aina matka, ei päämäärä. Jos elämässä tärkeintä on päämäärä niin tärkeintä on sitten hautausmaan sijainti tms. Järkevä käytäntö keskittyy yksityiskohtiin. Johinkin tiettyihin hoidettaviin asioihin. Maaginen seikkailu on aina kokonaisuus. Se ei ole jokin yksittäinen juttu. Se on aina kaikki. Yksi kokonaisuus.

Maaginen seikkailu ei ole jotain mitä haetaan Amazonin sademetsästä taikasienien voimalla vaan se on siivouspäivä ennen konfirmaatiopäivää. Päättyy 0130 kun perheen vanhemmat istuvat olohuoneessa kasvonaamiot naamallaan. Maaginen seikkailu voi olla myös siellä sademetsässä, mutta huomaa ero kun sen löytää jo olohuoneen sohvalta.

Tässä blogissa järjestäen tekstit viittaavat maagisen seikkailun mahdollisuuteen.
Jos suhteesi ei ole maagista seikkailua, se on järkevää käytäntöä.