keskiviikko 31. elokuuta 2022

Zen ja kuuntelemisen taito

Tänään töissä kaksi kertaa kerroin juttua ja ihan kesken juttuni kertomisen kuuntelija lakkasi kuuntelemasta sitä. Ensimmäisellä kerralla oikein jätin jutun kesken, kun huomasin ettei toinen kuunnellut ollenkaan, ja katsoin, että huomaako toinen että jätin tarinan kesken. Ei huomannut. Se jäi siis siihen. Toisella kertaa kerroin tarinaa josta toinen kuuli osan ja jatkoi omaansa ikinä palaamatta tarinaani. En minäkään siihen palannut. Sekin jäi siihen.

Ja mikä tässä oli?
Toisia ei yksinkertaisesti kiinnosta. 

Omaan tarinaansa voi kertoa ja jos joku ei kuuntele niin ei kerro sitä. Sen voi jättää keskenkin. Ei sitä tarvitse viedä loppuun väkisin jos toinen ei oikeasti kuuntele sitä. Eikä tästä tarvitse mitenkään harmistua. Se voi tuntua aluksi vähän hölmöltä, mutta lopulta ei. Se ei ole minulta pois jos joku ei halua minua kuunnella.

Tämä on hieman eri juttu parisuhteessa, koska jaan elämäni ihmisen kanssa, joka oletusarvoisesti on kiinnostunut elämästäni ja minä hänen. Jos hän ei kuuntele minua tai minä en häntä, minulta on kysyttävä, miksi jaan elämäni semmoisen kanssa, joka ei kuuntele minua tai jota minä en kuuntele. Pahimmassa tapauksessa kumpikaan ei kuuntele, eikä edes yritä kuunnella toista.

Kiva jos luit tänne asti ja jos et that's fine by me.


1 kommentti:

  1. mulle käy joskus niin, että uppoudun niin intensiivisesti kuuntelemaan toisen energiaa tai elekieltä ja siksi monta lausetta voi mennä sanalliselta sisällöltään täysin ohi. :D

    on musta tärkeetä olla myös kavereita tai ystäviä, jotka aidosti kuuntelee

    VastaaPoista

Matka patsaalle on yhtä olennainen kuin patsas

 Katsoimme Rakkaani kanssa elokuvan Peaceful Warrior joka pohjaan Dan Millmanin samannimiseen kirjaan. Muistin elokuvan henkisemmäksi , ja v...