Elävän parisuhteen rakennemalli

Parisuhde on elävä organismi, joka kasvaa, kehittyy tai kuihtuu ja lakastuu. Se kuihtuu kun se rajataan vankemmin ja vankemmin entisiin tapoihin toimia. Eli kun mitä selvemmin aletaan tarttumaan samoihin tapoihin toimia suhteessa niin, että näillä tavoilla ohitetaan niitä asioita jotka koetaan suhteessa vaikeiksi... ettei kohdata vaikeita asioita vaan molemmat alkavat ohittamaan niitä. Molemmat alkavat ikäänkuin muumioitua,

Tästä tietenkin voi varioida niin että suhteen toinen osapuoli tarttuu menneisiin kaavoihin ja toinen kärsii koska kasvu on pysähtynyt... tai no molemmat kärsivät. Se kärsii joka haluaisi että suhde kasvaisi ja kehittyisi. Se toinen kärsii koska se tietää että suhteen tulisi kasvaa ja kehittyä, mutta hän ei halua muuttua tai muuttaa elämäänsä, koska se on olevinaan tuttua ja turvallista.

Suhdeen kuuluu olla elävä kuin kasvi. Ei se pysähdy jossain kohdassa. Ei se tule valmiiksi. Se haarautuu, kehittyy, elää ja kasvaa. Se ei ole patsas joka on valmis vaan se menee eteenpäin niin kuin elämäkin menee.

Tämä kasvu on luonnollista. Sen eteen ei tarvitse tehdä mitään paitsi astua pois sen tieltä. Sen tiellä seisominen on juuri sitä menneisiin kaavoihin ja toimimattomiin rooleihin takertumista. Sen tiellä seisominen on menneisyyteen tuijottamista.

Eilen matkalla veljenpojan synytymäpäiväjuhliin puhuimme parisuhteen kolmesta eri vaiheesta.
Kirjoitan siitä myöhemmin.