Oletko huomannut kun pieni lapsi ennen itkua vetää alahuulensa rullalle?
On vähän aikaa odottavassa tilassa ennen kuin huuto alkaa....
No. Olen Rakkaani kanssa olemme oppineet käyttämään huulimetodia viestittääksemme tunteesta mikä itsellä herää esim. toisen sanomisesta niin ettei tämä tarkoita välttämättä mitään, mutta se saattaa herättää surufiiliksen. Kysyin vaimoltani juuri, että miten tämä oikein meillä käynnistyi. Ei muistanut, mutta huulihan viestittää jostain semmoisista tunteista, joita olemme aikuisiksi kasvettuamme oppineet vaimentamaan. Nämä ovat ikään kuin hienovaraisia tunne-alkioita joita olemme oppineet sivuuttamaan. Tässä sivuuttamisessa on kuitenkin semmoinen juttu, että sivuutamme hienovaraisen surun vaikka voimme kuunnella ja huomioida sen. Samoin kumppanimme voi huomioida paremmin meitä.
Olen huomannut että joskus kun olen ärähtänyt jostain asiasta, eikä sitä ole mitenkään suunnattu puolisooni niin puoliso on vetänyt huulen ja olen välittömästi tajunnut, että kommenttini on osunut johonkin mihin en ole sitä todellakaan tarkoittanut. Kun näen Rakkaallani huulen myötätuntorakkaus herää välittömästi.
Olen kokenut, että huuli-metodin käyttöönotto on parantanut herkkyyttämme toistemme suhteen.
Edit: Kommunikaatiossa olennaista on myös se että käyttää jotain tunnettua kieltä ettei esim kirjoita otsikkoon Komminikaatiosta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti