Se ketä juoksee, se pelkää

Vastasin Twitterissä viestiin, joka oli vähän samantyylinen omalla muokkaukseni lopulta.
Muokkaukseni:

"Kun ahdistus on poissa, ihminen kysyy itseltään:
mistä minä sitten pidän kiinni."

Kun omaa vastuutaan ei enää voi paeta oman ahdistuksensa taakse, mihin minä sitten pakenen? Miksi vastuuta paetaan? Miksi vastuuta paetaan ahdistukseen, sen taakse, johonkin syyhyn vedoten, johonkin. Jos minä en ole vastuussa, jokin muu on, ja kun jokin muu on, syy ei ole minun. Näin on aina "kätevää" osoittaa syy joutuvan jostain muusta kuin minusta.

Pakeneminen juontuu pelosta. Pelkään niin juoksen. Mitä enemmän juoksen sitä todellisemmalta pelkoni alkaa tuntumaan. Mitä enemmän pelkää, sitä enemmän juoksen. Näin ikuisesti, kunnes pysähdyn. 

The day that you stop running 

is the day that you arrive.

Kun pakenet, maailma ei ole sinun käsissäsi.
Kun pakeneminen lakkaa, ei ole mitään muuta kättä

kuin sinun kätesi.

Tässä kaikessa jotain samaa kuin Anna-Maija Raittilan
kirjan nimessä Hiljaisuus ei ole pakoa mistään.

Otsikko SMC Lähiörottien biisistä Tässä mä tuun
Eng.laina Morcheeban biisistä Enjoy the Ride