Tämä ei ole mikään viimeinen sana eikä lopullinen hahmotelma siihen miten kaikki parisuhteet menevät vaan pieni sutaisu sinne päin, jota voi käyttää pohjana keskustelulle tms.
Ensin on Rakastuminen jota seuraa Järkevä Käytäntö, joka hyvässä tapauksessa johtaa Maagiseen Seikkailuun. Hyvin yksinkertaistettuna.
Suurin osa jää Järkevään Käytäntöön ja tyytyy siihen. Rakastuminen on jotain mistä lähdetään liikkeille ja se kantaa aikansa ja vie Järkevään Käytäntöön. Hyvässä tapauksessa Rakastuminen on omien vanhojen rakenteiden purkamista ja niistä vapautumista ja Järkevä Käytäntö on sitten uusien rakenteiden rakentamista Rakastumisen purkamien rakenteiden päälle. Tähän kuitenkin jäädään kovin helposti kiinni. Eletään Järkevää käytäntöä ja muistellaan sentimentaalisesti jo mennyttä Rakastumista. Rakastuminen on mennyttä, menneisyyttä jota ei voi saada takaisin. Menetettyyn Paratiisiin ei voi palata.
Järkevä käytäntö on kuitenkin vain välivaihe, jota ei tarkoitus vain elää ja haikailla menneen Rakastumisen perään. Järkevän Käytännön tulee johtaa Maagiseen seikkailuun, joka on Rakastumista uudelleen ja uudelleen. Maaginen Seikkailu on Eläväksi Elettyä Rakkautta.
Ulkopuoliselle ei voi varsinaisesti todistaa Maagista Seikkailua/Rakkautta, koska se on koettavissa vain subjektiivisesti omassa parisuhteessa. Ulkopuolinen voi nähdä siitä vain kaikuja, muttei sitä varsinaisesti voi nähdä, koska se on koettava ja elettävä läpi.
Se on jotain niin isoa ja sitä on melkein mahdoton kuvailla.
Sen voi nähdä vain omalla sydämellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti