- Etkö sinä tiedä kuka sinä olet?

:rakkaani kysyi eilen kesken työpäivän
ja jouduin hakemaan itseäni.

Käsitykseni itsestäni ovat romahtaneet. En tunnista enää itseäni, on väärin sanottu vaikka viittaakin oikeaan. En tiedä kuka minun pitäisikään olla. En ole kieltänyt itseltäni jotain vaan käsitykseni itsestäni ovat pudonneet pois. Olen nähnyt ettei niillä ole pohjaa joten en kaipaa niitä takaisin, mutta jokin sisäinen tarve janoaa jotain ankkuripaikkaa ja tiedän että juuri tämä sisäinen tarve saa oloni rauhattomaksi.

Entisessä elämässäni tietty kriiseily/kriisiytyminen antoi minulle jonkinlaisen identiteetin. Taistelu jonkin asian puolesta/vastaan, vaikka se [taistelu] oli aivan älytön, vahvisti "identiteettiä", joka oli kuitenkin vain keinotekoinen ja epäonnistunut roolitus. Kun tämä rooli paljastui onttoudeksi, tyhjäksi vain itsensä ympärillä pyöriväksi tyhjiöksi, jäljelle jäi sisäinen tarve, joka lopulta vie vain kaiken rauhan... mutta se vie vain rauhan jos näen tämän "sisäisen tarpeen" jonain minun osana, että se on siis minua.

Sitähän se ei ole.