torstai 28. heinäkuuta 2022

Käymmekö me täällä usein?

En aio ommella kiinni haavaa
Nousen ja paranen
Reunoistaan kuroutuu umpeen haava
Nousen ja paranen


Stam1na
: Elämänlanka

Parisuhteen kannalta on parasta kun ajaudutaan emotionaaliseen ristiriitaa puolison kanssa niin, että tilanne on hirveä ja ratkaisematon molemmille. Siis kun tilanne on semmoinen, että se ruokkii molemmissa jotain pelkoa/traumaa. Se mikä on pahinta toiselle, sitä toinen ilmentää, + molemmat oikeasti rakastavat toisiaan.

Esim. Toinen ajattelee ettei suhteesta tule mitään jos ei toinen luota häneen ja toinen taas pelkää, että toinen lähtee. Mitä enemmän toinen pelkää, että toinen lähtee sitä enemmän toinen kokee, että häneen ei luoteta ja mitä enemmän toinen ei luota häneen [pelkää hänen lähtevän] sitä enemmän toinen pelkää että hän lähtee. Tämä loputtomasti.

Toisen toiminta ruokkii toisessa tämän traumaa, jonka vastareaktio taas ruokkii toisen traumaa. Eikä tätä seikkaa, ongelmaa, yhteistä traumaa voi mitenkään analysoida tai järkeillä pois. Sitä ei voi paeta tai unohtaa. Tietenkin näitä kaikkia yritetään tehdä. Suurin osa koko suhteen ajan. Kymmenen ja tuhat vuotta, niin että lopulta koko suhde perustuu, sille yhteiselle traumalle jota ei haluta nähdä ja jota kaikin keinoin yhdessä yritetään paeta.

Tämä trauma on yhteinen.
Se kuuluu molemille.
Sitä ei voi työntää toisen syyksi.
Sitä ei voi toinen ratkaista ulkoapäin.
Ei riitä että toinen ymmärtää tämän.
Tämä trauma on avattava suhteen sisältäpäin
ja avaajana ovat ne suhteessa yhdessä olevat. 

Se on vain kohdattava. Sen läpi on kuljettava yhdessä. Se on näiden parisuhteessa olevien välinen tehtävä. Heidän on se yhdessä kohdattava. Sen kohtaaminen/läpikulkeminen yhdistää paria juuri siksi että se on jotain niin parikohtaista ettei mikään ulkopuolinen voi sitä ratkoa/avata ja sen läpi halutaan kulkea yhdessä. Parin on katsottava toisiaan silmiin ja ikäänkuin samaan aikaan painettava ydinaseenlaukaisunappia, jota kukaan ei voi yksin painaa. Molempien on käveltävä samaan aikaan portista läpi päästäkseen perille.

Suhde ei kehity jos yhdessä ei kuljeta portin läpi. Suhteesta ei tule maagistaa seikkailua jos se halutaan pitää järkevänä käytäntönä. Suhde on myös sitä, muttei vain sitä. Yhteinen kohtaaminen on portti, joka avaa suhteeseen ulottuvuuden jota pelkkä järkevä käytäntö ei pidä sisällään.

Ps. Stam1nan biisi soi eilen radiosta juuri kun puhuin Rakkaani kanssa autossa kun olimme hakemassa koirallemme lihapullia :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Matka patsaalle on yhtä olennainen kuin patsas

 Katsoimme Rakkaani kanssa elokuvan Peaceful Warrior joka pohjaan Dan Millmanin samannimiseen kirjaan. Muistin elokuvan henkisemmäksi , ja v...