maanantai 25. heinäkuuta 2022

Alku ja loppu

Kävimme viikonloppuna todella merkittävän keskustelun Rakkaani kanssa. Minun on nopeasti kirjoitetava ulos asioita jotka nousivat esiin.

1) Ulkopuolinen toi elämääni ylimääräisen palikan ja sen sijaan että poistuin paikalta tai käskin toista poistumaan palikoineen niin jäin niille sijoilleni koristelemaan tuota omaan elämääni täysin kuulumatonta palikkaa. Yritin vain sopeutua siihen. Katsoin että minun on sopiuduttava siihen, vaikka en koskaan siihen sopeutunut, koska sitä minun ei olisi koskaan kuulunutkaan tehdä.

2) Oli hämmentävää kun sanoin Rakkaalleni että kun tuo palikka tuotiin elämääni niin kaikki muuttui epäselväksi, koska "en tiennyt miten asiat nyt olisivat koska elämääni saapui tämä uusi palikka". Rakkaani sanoi, ettei siinä ollut mitään epäselvää

Ja totta.

Elämään oli tullut uusi palikka ja minun olisi pitänyt välittömästi tehdä päätös sen suhteen, eikä ikinä, ei ikinä, yrittää vain sopeutua siihen. Epäselvyys oli siinä, että olin tekemättä varsinaisesti mitään päätöstä asian suhteen... Ja koristelu oli lopulta päätös.

3) En ole oikein koskaan osannut kunnolla antaa anteeksi itselleni sitä että en tätä päätöstä tehnyt, vaan jatkoin vaan koristelua/jahkailua.

4) Minä olin hyvä isä ja hyvä puoliso siitä huolimatta ettei toinen sitä ollut. Rakkaani sanoi tämän. Se oli jotenkin armollista.

(Kohdat 3 ja 4 kuuluvat jotenkin toisiinsa.)

Se mikä tässä keskustelussa oli hämmentävää että sen käytyämme parisuhteemme avautui meille molemmille jotenkin uudenpana, viattomampana ja puhtaampana.

Parisuhteestamme riittää loputtomasti kerrottavaa, mutta en änge sitä nyt tähän.

Tämä olkoon alku, muttei loppu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Matka patsaalle on yhtä olennainen kuin patsas

 Katsoimme Rakkaani kanssa elokuvan Peaceful Warrior joka pohjaan Dan Millmanin samannimiseen kirjaan. Muistin elokuvan henkisemmäksi , ja v...